Apua! Urbaani yhdyskunta on saavuttanut kotimetsämme. Ensimmäisen kerran täällä asuessani (siis kahteenkymmeneen viiteen vuoteen) jänöt tuli meidän takapihalle yöllä salakavalasti herkuttelemaan. Kaukaisin omenapuu lammen rannalla oli saanut tuta jänön hampaista.
Siispä heti puolustusasemiin ja käärimään puita suojaan. Foliot, kasvuharsot ja salaojaputket käy siihen tarkoitukseen vallan mainiosti ja niitä kaikki käytettiinkin.
Siispä heti puolustusasemiin ja käärimään puita suojaan. Foliot, kasvuharsot ja salaojaputket käy siihen tarkoitukseen vallan mainiosti ja niitä kaikki käytettiinkin.
Paksumpaa runkoa ei niin vain laiteta salaojaputken sisään,
mutta foliopaperi on sen ympärille ihan näppärä pyöritellä.
Täällä nämä tihulaisen jäljet. Tänä talvena on jäniksiä niin runsaasti että,
pitkin joen jäätä on hyväänen polku ollut jo pitkän aikaa.
Nyt sitten eivät enää malttaneet jussikat pysyä joen vastarannalla vaan
hiippailivat yöllä meille Vahtimestarimme nukkuessa.
Takapiha uinuu vielä talven rauhassa ja omenapuukin on nyt suojattu.
Se näkyy tuota tuvan seinää vasten jos tarkkaan katsot.
Kaivokatos talviasussaan. Siellä kuivatellaan talvella pyykkiä.
Loppukuivatus täytyy silti tehdä tuvassa, mutta pyykki on ihanan raikasta :)
Viime päivinä on meillä koiria pistäytynyt tämän tästä.
Tässä eilinen koiravieraamme.
Rötköttekykuva on tosin etelämpää Espoosta.