Ruskan kukkia isälle
Isäinpäivä viikonloppuna ajatukseni kulkee menneesseen nyt kun oma isäni nukkui pois tänä syksynä ja nyt on ensimmäinen isäinpäivä niin ettei isä ole läsnä.
Vuosien varrella sain monasti tukea ja neuvoja isältäni. Kun aloitin perennapuutarhani 25 vuotta sitten isästä oli suuri apu. Olihan hän itse kasvanut puutarhalla ja tiesi monet asiat sitä kautta.
Vielä viime kesänäkin isä muisteli minulle miten asioita tehtiin puutarhalla vaarin aikana ja myös miten niitä tehtiin täällä eräällä Karijokisella puutarhalla silloin kun asetuimme tänne äidin synnyinsijoille
Kun aloittelin perennapuutarhurin uraani omassa taimistossani, isä kirjoitti minulle alla olevan runon. Runo on aarteeni ja olihan minä tosi onnessani :) Olen vieläkin kun voin tehdä rakastamaani työtä..
Puutarhuri planttuja kastelee
ja kukkatarhassa astelee.
On hällä villaa yllä,
kai tarkenee hän kyllä.
On onnessaan, on onnessaan
tuo tyttönen keskellä kukkivan perennamaan
ja kukkatarhassa astelee.
On hällä villaa yllä,
kai tarkenee hän kyllä.
On onnessaan, on onnessaan
tuo tyttönen keskellä kukkivan perennamaan
Isä oman isänsä kanssa kanssa isovanhempieni kasvihuoneella.
Taitaa olla joulun aikaa kun on hyasintteja kasvamassa.
Isän synnyinkoto Petsamossa.
Ennen sotia isovanhempani pitivät siellä kauppapuutarhaa.
Valikoima oli laaja; vihanneksista taimistokasveihin
ja myös leikko-ja ruukkukukkia kasvatettiin.
Minullakin on omalla tarhallani joitakin kasveja isoisäni perua :)
Isoisäni Yrjö Ahola, joka oli paitsi puutarhuri myös taiteilija.
Tässä kuvassa vaari nuorena miehenä kurkkuhuoneessa.
Isäni Unto Ahola teki elämäntyönsä taiteilijana.
Hän oli aina kiinnostunut myös kasveista ja muutoinkin luonnosta.
Suurin osa isän maalamista tauluista onkin maisemakuvia.
Isän lempipaikka mökillä pohjoisessa taisi olla kota.
Siellä hän usein savusti järven antimia herkuteltavaksi.
Kota on itsellenikin mieluisa paikka.
Siellä nuotiolla pienet murheet unhoittuu..
Hyvää Isäinpäivä viikonloppua!
Kiva muistelo ja hienoja vanhoja kuvia. MEillä tytöt ovat juuri keittiössä leipomassa papoille tiikerikakkua ja kaurakeksejä :)
VastaaPoistaKiitos Katja, vanhat kuvat on kyllä aarteita..
PoistaIhanaa kun jälkipolvi leipoo :)
Puutarhurointi kulkee teillä sitten verissä! Aivan ihania vanhoja kuvia, aarteita kerta kaikkiaan ! Isäsi on kuitenkin sydämessäsi aina läsnä, onneksi rakkaat muistot jäävät.
VastaaPoistaTaitaa se olla vähän verenperintöä tämä, että ammatiksi asti halusin puutarha-asioihin uppoutua. Enkä ole kyllä katunut. Työ on kiinnostavaa aina vain :)
PoistaKiitos Pivi lohdutuksen sanoistasi!
Oi, upea tarina ja hienoja kuvia! Kyllä se on verenperintönä sitten tullut tuo rakkaus kasveihin, on vahvaa laatua siis. Ihana runo sinulla muistona ja tukena, olet ihan onnen tyttö!
VastaaPoistaVoi kiitos Geranium, miten kauniisti sanoit!
PoistaSitä rakkautta kasveihin on tarttunut vähän meihin kaikkiin jälkipolvessa. Minulle vain tuli työksi asti. Olen kyllä saanut tehdä mielenkiintoista työtä.
Runo on aarre joka on kehystettynä työhuoneeni seinällä :)
Kiva muistelo ja tuo runo on hauska,kivoja vanhoja kuvia ne on kyllä rakkaita aarteita.Kivaa että sinulla on viellä niitä vanhanaikaisia perennoita.Ikävä että olet menettänyt isäsi
VastaaPoistaMuistot säilyy. Hyvää Isäinpäivää:)
Kiitos Irma!
PoistaVanhat kuvat on kyllä niin ihania :) Ja vanhat perennat ovat rakkaita aarteitani. Taidanpa niille jutellakkin niin kuin ne lapsosia olisivat
Ihanasti kerroit isästäsi ja isovanhemmista.
VastaaPoistaNuoissa vanhoissa kuvissa on jotain sanoin kuvaamatonta.
Arvikas runo.
Hyvää isänpäivää!
Kiitos Sylvi!
PoistaKyllähän vanhat kuvat on ihania aarteita samoin isäni kirjoittama runo:)
Haikea isäinpäivä oli. Sytytin kynttilöitä isän haudalle ja muutoin vietin päivän äitini kanssa.