lauantai 3. maaliskuuta 2012

Perennoja varjoisille ja puolivarjoisille kasvupaikoille


Lupasin keväällä meille tulevalle puutarhuriharjoittelijalle että saa täältä blogista opetella varjoisan kasvupaikan perennoja sekä maanpeittoperennoja. Tässä on vähän alkua varjon perennoista.
Perennathan on siitä kivoja että ne on hyviä sopeutumaan. Useimmat varjon perennat menestyvät hyvin puolivarjossa. Samoin aurinkoisen paikan perennat voi istuttaa hieman katveeseenkin.

 Kuunliljat
Hosta

Hämykuunlilja

Kuunliljat ovat puolivarjoisten ja varjoisten kasvupaikkojen tyylikkäitä lehtiperennoja. Niitä tunnetaan 40 lajia ja lajikkeiden määrää ei taida tietää kukaan, varovaisenkin arvion mukaan niitä on reippaasti toista tuhatta.

Luontaisesti kuunliljat kasvavat kosteissa metsissä, pensaikoissa ja jokivarsilla.
Kuunliljojen suosio perustuu näyttäviin lehtiin, helppohoitoituuteen  ja hyvään talvenkestävyyteen. Ne sopivat  hyvin perennaryhmiin, reunuskasveiksi ja vesiaiheiden äärelle. Matalakasvuisia lajikkeita käytetään myös hautausmailla.

Tämä kuunlilja viihtyy hyvin puolivarjoisessa kivikossa. Kasvualustanaan savea sisältävä multa, joka pidättää hyvin kosteutta ja ravinteita. Kovin kuivaan kivikkoon kuunliljoja ei kannata istuttaa.




Kuunliljojen lehtien väri vaihtelee vihreän eri sävyistä keltaisen -ja valkoisenkirjavaan. Mitä enemmän lehdissä on vaaleaa sitä valoisampi kasvupaikan tulee olla. Yksiväriset kuunliljat ovat parhaimmillaan varjoisemmilla paikoilla.


Jaloangervot 
Astilbe Arendsii

Etualalla Jaloangervoja, taustalla Jättipoimulehteä ja Kuunliljaa
Jaloangervot ovat helppohoitoisia ja kestäviä perennoja. Lisäksi ne kukkivat runsaasti. Istuttamalla samaan ryhmään eri aikaan kukkivia lajikkeita voi saada ryhmän, joka kukkii heinäkuun alkupuolelta syyskuulle.


Jaloangervot viihtyvät puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Ne kasvavat hyvin ja kukkivat runsaasti myös aurinkoisemmalla kasvupaikalla (ei paahteisimmilla paikoilla) kunhan niillä on kylliksi kosteutta pidättävää kasvualustaa. Seisovasta vedestä ne eivät kuitenkaan pidä. Jokunen kastelukerta voi olla tarpeen pitkien poutajaksojen aikana ainakin aurinkoisimmilla paikoilla.

Taustalla tummanpunaista jaloangervoa. Edessä Punatäkää kukassa ja Komeamaksaruohoa vielä nupullaan. Ryhmä on kuvattu Porin Hanhipuistossa, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa, jos käy Porissa kesäaikaan.


Jaloangervot leviävät vain hyvin hillitysti, eivätkä ne näin valtaa alaa muilta kasveilta. Niitä istutetaan yleensä n. 35 centin välein. Ne sopivat hyvin samaan ryhmään esim. kuunliljojen, kurjenpolvien ja päivänliljojen kanssa.


Kääpiöjaloangervo
Astilbe chinensis "Pumila"

Kääpiöjaloangervo Astilbe chinensis var. Pumila
Kääpiöjaloangervot sietävät jaloangervoja paremmin kuivuutta ja aurinkoista kasvupaikkaa. Ne voi istuttaa myös puolivarjoiseen kivikkoryhmään. Kääpiöjaloangervot pitävät ravinteikkaasta hiekkamullasta. Pitkinä kuivakausina kannattaa ehkä kuitenkin kastella muutaman kerran.

Kääpiöjaloangervot kukkivat pitkään elo-syyskuussa toisinaan vielä lokakuussakin :)


Tuoksukurjenpolvi
Geranium macrorrhizum

Tuoksukurjenpolvi ei ole vaatelias valoisuuden suhteen sillä se menestyy niin aurinkoisella, puolivarjoisella kuin varjoisellakin kasvupaikalla. Se leviää maanalaisten rönsyjensä avulla ja kasvaa peittäväksi kasvustoksi. Niinpä se on hyvä peittokasvi varjoisille ja puolivarjoisille kasvupaikoille. Sitä voi hyvin istuttaa puiden ja pensaiden alle sillä se ei ole vaativainen kasvupaikan suhteen.



Tuoksukurjenpolvi siistii itse itsensä. Kuihtuneita kasvinosia ei tarvitse poistaa, vaan ne jäävät keväällä hyvin nopeasti uusien lehtien peittoon. Myös syksyllä kasvuston päälle varisseet lehdet voi jättää maatumaan paikoilleen.  

Idänkurjenpolvi 
Geranium himalayense 

Idänkurjenpolvi menestyy sekä puolivarjoisella että aurinkoisella kasvupaikalla. Se muodostaa peittävää runsaskukkaista kasvustoa. Idänkurjenpolvi pitää ravinteikkaasta puutarhamullasta. Hyvä istutustiheys on noin 30 cm:n välein, jolloin tarvitset neliölle 11 kappaletta. 


Idänkurjenpolvi kukkii kesä-heinäkuussa. 

     Kotkansiipi
Matteuccia struthiopteris              

Luonnonvaraista kotkansiipeä on jo kauan istutettu kotipihoihin. Se viihtyy hyvin puolivarjoisilla ja varjoisilla kasvupaikoilla. Kotkansiipi on talvenkestävä koko maassa. Se pitää tuoreesta ravinteikkaasta maasta. Kotkansiipi on komea kasvi esim. vesiaiheiden äärellä ja muuallakin hieman kosteammassa kasvupaikassa se pääsee parhai.


2 kommenttia:

  1. Miten Idänkurjenpolvi suhtautuu kosteuteen. Mulla kasvaa Kotkansiipi luonnonvaraisena. Laitanko samalle tasolle vai vähän ylemmäs? Pitääkö istuttaa kuinka monen kasvin ryhmään vai voiko laittaa yksittäin kasvamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse laittaisin idänkurjenpolven hieman ylemmäs. Kokemusta minulla ei ole niiden viihtymisestä kosteassa paikassa, mutta normaali kohopenkissä ja kuivemmassakin ne viihtyvät hyvin. Joten tältä pohjalta pidän varmempana valita kuivempi kasvupaikka. Yleensä laitan vähintään 3-5 kappaleen ryhmiin noita keskikokoisia perennoja.

      Poista